DUS

Äiti pääsi vähän vapaalle eilen, kun pidettiin esikoisen barselgrupin kanssa pikkujoulut. Päädyttiin kokeilemaan uutta Dus-ravintolaa, jonka sisustuksesta on muuten vastannut yksi meidän ryhmäläinen.

Oli kyllä ihana nähdä pitkästä aikaa kaikkia, kun ei nykyään yhteistä aikaa tahdo oikein löytyä. Suurin osa tosin on äitiyslomalla jo uudestaan tai kohta jäämässä, mutta kun kotona on jo yksi ennestään, niin kummasti ne päivät kuluvat täällä neljän seinän sisällä, eikä saa aikaiseksi nähdä isolla porukalla.

DUS on erityisesti naisille suunnattu ruokapaikka, joka on auki myöhään illalla ja kyllä täytyy myöntää, että ystävä on tehnyt hyvää työtä. Vai mitä sanotte?

Ruoka oli hyvää, mutta palvelu kohtuuttoman hidasta. Epäilen meille tarjoilleen nuoren naisen juuri aloittaneen, koska ote oli muutenkin aika hukassa. Tosin ilta oli todella kiireinen, tupa oli täynnä pikkujouluporukkaa. No, emme antaneet tämän pienen epäkohdan pilata iltaa, vaan nautimme täysin rinnoin toistemme seurasta pitkästä aikaa.

Paikka oli kyllä nappivalinta siinä mielessä, ettei se ollut niin meluisa kuin moni muu paikka. Musiikkia ei soitettu, joten muiden juhlijoiden tasainen puheensorina toimi taustamusiikkina. Viini oli hyvää (tosin näin vuoden tauon jälkeen se olisi varmasti ollut hyvää, vaikka sen olisivat entiset opiskelijakaverini tehneet).

Mieheni jäi kaksikuukautisen vauvan ja kaksivuotiaan tytön ammaksi (teille, jotka ette ole pohjanmaalta tarkennettakoon, että amma on lapsenvahti). Alunperin oli tarkoitus laittaa kaksivuotias nukkumaan ennen lähtöäni, mutta iltarutiinit venyivät vähän, joten koko kolmikko oli vielä ylhäällä minun livetessäni paikalta. Salaa ajattelin mielessäni, että hyvä, näkeepähän millainen sirkus se on kahden kanssa. Ilta meni nopeasti, enkä edes tarkistellut kännykkää koko ajan. Kotoa ei ollut soitettu, joten oletin miehelläni olevan kädet niin täynnä töitä, ettei hän ehdi soittaa kaiken olevan hyvin. Palatessani tiedustelin, miten ilta oli mennyt.

"Hyvin, molemmat on nukkunu koko ajan." "MITÄ? Siis molemmat? KOKO AJAN? (EPÄREILUA!!!) Miten se on mahdollista?" "Ei mitään, laitoin molemmat nukkumaan, kun lähdit ja ne on nukkunu siitä asti."

Epäilen mieheni käyttävän kepulikonsteja. Hänkin on apteekissa töissä, joten olisiko hän saanut sieltä käsiinsä jotain rauhoittavaa? Sekoittanut ne äidinmaitoon ja antanut tuttipullosta? Ei, imetin vauvan lähtiessä, ei hän ole saanut pulloa. Tai ehkä hän on kolkannut lapset? Ei, siitä jäisi jälki. Mitä hän sitten tekee mitä minä en tee??

Viime vuonna kävi vastaava tilanne. Olin työporukan kanssa pikkujouluissa toisella paikkakunnalla, joten yövyimme hotellissa. Aamulla heräilin yhdeksän aikoihin, olin nukkunut paremmin kuin pitkään aikaan (tuolloin yksivuotias heräsi vielä joka yö ja aamulla oltiin ennen kukonlaulua ylhäällä). Vähän aikaa touhusin siinä aamujuttuja ennenkuin soitin kotiin puoli kymmenen aikoihin.

"Huomenta" vastasi uninen ääni. "Mitä, nukutteko te? (EPÄREILUA!!!)" "Joo, just heräsin, ku soitit. Lapsi nukkuu vielä"
 
Tuolloinkin epäilin mieheni lääkinneen lasta epärehellisin ainein, koska lapsi EI KOSKAAN nukkunut puoli kymmeneen. Mitään todisteita mieheni epärehellisistä keinoista ei ole, vain minun epäilyni. 

Innocent until proven guilty.

No jos tässä nyt on jotain positiivista, niin keksin miehelleni joululahjan. Hän saa jatkossa nukuttaa lapset ;)