Kaikki muu jää kesken paitsi keksipaketti

Sisko sen sanoi, kaikki muu jää kesken paitsi keksipaketti. Paremmin ei olisi voinut tätä fiilistä tiivistää.

Kaaos ei olisi ehkä niin hallitsematon, jos nämä langat saisi jotenkin käsiinsä. Ahdistavaa on myös jakaa vastuu ja luottaa toiseen suurissa remonttiin liittyvissä asioissa. Tuleekohan kaikki nyt varmasti hoidettua ja muistaakohan se mies nyt hoitaa kaiken? Ihan niin kuin muka itse osaisin paremmin, kun en mistään remonttiin liittyvästä mitään ymmärrä. Saati niistä autoista tai rakennusluvista. Ehkä siihen mieheen voi jo luottaa, onhan tuota koulutettu jo kohta 11 vuotta ;)

Dominot ei jää kesken, koskaan!

Tänään olen hoitanut rästihommia: lähettänyt kirjeen esikoisen päiväkotiin kuvien kanssa (vastauskirjeen toivossa), maksanut rästi laskuja, irtisanoutunut Norjan Farmasialiitosta (ja SOS barneby:stä, riittäähän, jos on Unicefin jäsen Suomessa?), siirtänyt papereita pinosta toiseen (niillä ei ole vieläkään lopullista arkistointipaikkaa), suunnitellut lipaston maalaamista (ennen kuin vaatehuone eli loistava maalaushuone täyttyy uudelleen ääriään myöten), hinnoitellut lisää kirppistavaroita (jos vaikka viikon vielä jaksaisi), tyhjentänyt lisää muuttolaatikoita (eilen sain lajiteltua melkein kaikki lastenvaatteet. Anopille vaan terveisiä, että ei tarvita enää lisää ;) ), siivonnut (pakko, huomenna tulee lisää vieraita), lähettänyt synttärisankarille kuvia (ja sensuroinut pahimmat ;) )kieltänyt miestä paljastamasta äitienpäiväyllätystä (jos sellainen nyt on tulossa?), pessyt esikoisen kädet ja naaman vedenkestävän tussin tahroista (taas, mistä se niitä oikein löytää?), säikähtänyt ovatko yläkerran vessaan ilmestyneet ötökät luteita (eivät onneksi, vaan jotain muuta yhtä ällöttävää, mutta ei vaarallista), ottanut yhteyttä meitä ennen taloa vuokranneeseen naiseen (onko natsi vuokranantaja ollut natsi jo ennen meitä?), vastaillut viesteihin (monta jäi vielä odottamaan), etsinyt muistilistoja (jos muistaisi missä kaikkialla niitä on!) ja pyrkinyt viivaamaan mahdollisimman monta kohtaa yli, ennen kuin vauva herää päiväunilta.

Jos en saa äitienpäivälahjaksi Pariisin lomaa, niin Pentikin Eden astiastokin käy (niin kuin meillä ei jo olisi noita kippoja ja kuppeja tarpeeksi...)

Kaikkea sitä ehtii, kun herää aivan liian aikaisin. Nyt voisin syödä niitä keksejä, mutta niitä ei ole. Ne on syöty jo kauan sitten! Josta tulikin mieleeni, että pitää lähteä tekemään juustokakkua niille huomisille vieraille :P